Tekemistä, innostumista, intohimoa ja uuden luomista.

Bruce Oreckin näkökantoja Suomesta.

http://www.hs.fi/sunnuntai/a1417785839073?jako=920bab5c3a157dbff7378ee4f649837f&ref=og-url

Hassua, Törmäsin tähän artikkeliin, lueskelin sitä eteenpäin ja jossain vaiheessa pidin pikku tauon ja pistin Jarkko Aholan tulkinnan Finlandiasta soimaan taustalle, hetken perästä sain lukea että toimittaja voi hyvin kuvitella Brucen puheiden taustalle Finlandian soimaan. Jotenkin tuntuu, että muutamien vuosien haparoinnin jälkeen ollaan lähellä uutta nousua, uutta asennetta ja ilmapiirin muutosta. Poliitikotkin ovat heränneet vähitellen liialliseen byrokratiaan, kyttäämiseen ja kansalaisten sekä yritysten kyykyttämiseen.

Suomi kaipaa nyt perinpohjaista tuulettamista asenteiden ja näkemyksien kanssa. Uusi sukupolvi on tuota asiaa aloittamassa ja kuten Oreck haastiksessa totesi, myös allekirjoittanut uskoo että asiat tuleva muuttumaan radikaalisti. Se muutos ei välttämättä ole kivuton, mutta se on välttämätön.

Itse olen paljon näitä asioita pienessä päässäni miettinyt, vaikken sinällään politiikasta olekaan kiinnostunut. Kuitenkin yrittäjänä sitä on pakko olla edes vähän kiinnostunut siitä mitä ympärillä tapahtuu ja mihin suuntaan tätä valtiota viedään. Jos suunta on huono, sillä on väistämättä huono vaikutus myös omaan työtilanteeseen ja oman perheen hyvinvointiin.

Oma asenteeni omaa ammattia ja toimialaa kohtaa on tietyllä tavalla perinteisestä poikkeava. Usein törmää eri lähteissä siihen, kuinka ammattilaiset ja harrastajat tekevät puisia huonekaluja täysin perinteiseen tyyliin. Eli sitä täysin tavanomaista pirtinpöytää, tavallista levitettävää puusohvaa, vinojaloilla olevaa puupenkkiä, vastaavaa tuolia ja mitäänsanomattomia puisia arkkuja väkerrellään kilpaa pitkin Suomea. En vähättele tekijöiden taitoa, mutta tuossa kiteytyy osaltaan juuri se mistä myös herra Oreck Suomea moittii: pitäydytään liikaa vanhassa näkemyksessä eikä kehitetä asioita eteenpäin.

Minultakin on joskus kysytty, että tekisinkö tuollaisen aivan tyypillisenmallisen pöydän, jonka malli on peräisin yli 60 vuoden takaa. Periaatteessa sen voisin tehdä, mutta halvemmalla sen saa kun etsii sen käytettynä netistä. Kunnioitan kyllä perinteitä ja tottakai puusepän ammatissa on monia wanhoja totuuksia ja työtapoja, joiden kohdalla ei kannata pyörää keksiä uudelleen. Kuitenkaan minua ei, anteeksi vain, kiinnosta ottaa omaa mallistooni kalusteita jotka on nähty jo ties kuinka moneen kertaan.

Palan halusta luoda jotain uutta, ravistella Suomea ja suomalaisia huonekalujen ja sisustuksen osalta, kehittää täysin oman ja uniikin malliston. Tyylini tehdä ja toimia saattaa jopa ärsyttääkin joitakin ihmisiä, mutta sille minä en voi mitään. Teen tätä omaa juttuani oman makuni ja päätösteni pohjalta, vei se sitten eteenpäin tai konkurssiin, mutta teinpähän niinkuin itse halusin. Tähän asti se on toiminut ja siitä olen mielettömän kiitollinen ihan jokaiselle toimintaani seuraavalle ja ennenkaikkea jokainen asiakas ansaitsee suuren kiitoksen!

Koen että minulla on vielä todella paljon annettavaa tälle alalle, ja vaikka nykyiselläänkin olen julkaissut kuvia (palautteiden perusteella) huikeista taidonnäytteistä, lupaan että parempaa on vielä tulossa ja parhaat työt vielä luomatta. Nuo visiot ja ajatukset vain odottavat oikeaa hetkeään päästä toteutettaviksi. Jokainen visio ja jokainen uusi toteutus ruokkii aina vain hienompia visioita ja kartuttaa kädentaitoja eteenpäin, jotta voin tehdä jotain vielä hienompaa. En tietenkään väitä että olisin Suomen paras puuseppä, mutta sen voin vilpittömästi kyllä sanoa että ideat ja visiot eivät kesken lopu ja se on rikkaus tässä ammatissa.

Harmi etten pysty sanoiksi muotoilemaan sitä intohimoa, motivaatiota ja innostuneisuutta joka vie minua eteenpäin ja saa minut kehittelemään koko ajan uusia ideoita. Jos Suomesta löytyy eri aloilta paljonkin kaltaisiani ihmisiä, joilla on samanlainen palo tekemäänsä asiaa kohtaan, en hetkeäkään epäile etteikö Suomesta vielä tulisi maailmalla tunnettu ja arvostettu valtio. Puhumattakaan siitä, etteikö suomalaisista tuotteista tulisi maailmalla vielä haluttuja kohteita!

Jos jaksoit lukea koko tekstin, mahtavaa! :) Jos et, no, ei sekään väärin ole (tosin silloin et tätäkään lausetta edes näe)

Saa jakaa veispuukissa jos haluaa. :)

Karmea ikkunanpoka- ja karmiprojekti

Huhhah!

Tuossa aiemmin syksyllä tehtiin verstaalla eräälle toimeksiantajalle ikkunanpokia, yhteensä peräti 72 kappaletta. Loppukohde noilla oli/on Jyväskylän Yliopisto. Ilmeisesti projekti meni tilaajan mielestä hyvin, koska samainen firma tilasi nyt uuden satsin ikkunoita. Tällä kertaa pokia tulee 40 kappaletta ja karmeja 7 kappaletta. Hassu suhde noilla luvuilla, tiedän, selittyy sillä, että yhdessä isossa (200 x 300 cm) karmikokonaisuudessa on yhteensä aina 8 ikkunanpokaa. Noiden lisäksi on vielä kaksi pienempää karmikokonaisuutta joissa on oma määränsä ikkunoita.

Ei nyt ehkä se mielenkiintoisin mahdollinen työ tehtäväksi, mutta kuvastaa kyllä oikein hienosti puusepän arkea. Sitä on tehtävä mitä tilataan, varsinkin tällaisena talousaikana. Eikä tuokaan homma toki vastenmielinen ole, mutta ydinosaaminen Puustikin verstaalla on kuitenkin huonekaluissa. :) Sinällään oon kyllä aivan äärimmäisen kiitollinen näistä isoista ikkunatilauksista ja nöyränä otan ne vastaan.

Se hyöty näistä toki on myös, että tätäkin varten jouduin ostamaan taas uuden työkoneen, eli talttaporakoneen. Jos ei terminä sano mitään, niin sillä porataan neliskanttisia reikiä. Kyllä, luit oikein. :D Kätevä kone, joka tämän projektin jälkeen kyllä palvelee varmasti jatkossakin.

Kuvassa yksi karmikokonaisuus, kokoa tosiaan 200 x 300 cm.

Holzmann talttaporakone. Kuva lainattu veistokone.fi osoitteesta.

Riistalankkuja

Joopasta joo, otin ja kokeilin tänään vähän eri variaatioita pihvilankkujen ympärillä ja onnistuin kehittelemään ainakin omaan silmään toimivat hirven ja poron symbolit. Nyt on sitten metsämiehille ja Lapin ystävillekin omansa! :)

Jos haluat moisen itsellesi tahi lahjaksi, nakkaa viestä puustikki@gmail.com.

35 €/kpl, useampia tilatessa saat paljousalennusta.

Aarnikotka lensi kotiin.

Juuh, sain sohvan viikonlopun aikana valmiiksi ja kärräsin sen asiakkaalle.
Jotenkin ny tuntuu ihan siltä että on pakko vähän pukea sanoiks tuota projektia.

Hommahan siis alkoi sillä että asiakas halusi sohvan, mutta tässä vaiheessa ei ollu tarkempaa käsitystä että millaisen. Muutaman luonnoksen rääpäisin paperille ja siitähän homma sitten alkoi jalostumaan. Vähä vähältä sohva eteni, välillä jouduin tekemään ihan muita projekteja ja sohva lepäili laakereillaan. Viimein kuitenki pääsin kunnolla sohvan kimppuun ja homma eteniki mukavasti.

Välillä joutu tosissaan raapimaan päätä että miten minkäki homman saa toimimaan. Moni on nyt projektin valmistuttua kysynykin, että oliko vaikea tehdä. Noh, miten sen ottaa. Itse tekeminen ei ollu vaikeaa, mutta vaikeampaa oli miettiä että Miten minkäkin homman tekee jotta kokonaisuus pelittää. Toteutus ei ollut se ongelma missään vaiheessa.

Nyt kun männä viikonloppuna sain sohvan asiakkaalle, tuli jotenki tyhjä olo. Helpottunut, mutta tyhjä. Kuitenkin tuohon käytin viimeisen reilun kuukauden aikana valtaosan valveillaoloajasta, ja työpäivät oli monesti 12 tuntisia, yhdellä vapaapäivällä viikossa. Voi veljet. Helppo tuo rypistys ei ollu, mutta sitäkin antoisampi. Tuohon ammensin kyl kaiken osaamisen ja hahmotuskyvyn. Toki tuosta sais vieläkin paremman, jos käyttäis lisäkuukauden hinkkaamiseen ja hankaamiseen, mut en tiiä oisko se enää sen väärti. Ja puhumattakaan siitä, että maksaisko mulle siitä enää kukaan. :D Mut jotenkin nyt on autuas olo ja tämä kulunut maanantai meniki verstaalla pitkälti laskutushommia päivittäessä, kotisivuja viilatessa ja muussa puusepäntyön oheistoiminnassa. Takki sen verta tyhjä etten "oikeisiin" töihin tänään rehellisesti sanottuna pystyny. Ehkä kroppa ja kuuppa kaipaa lepoa. Hyvä näin.


No, nyt kuitenkin pläjäytän sitten kuvakavalkadin pällisteltäväks tästä rojektista valmiina. Olkaatten hyvät.

Kommenttia kuulisin mieluusti ja toki tätä saa levittää sosiaalisen median ja muiden puolella niin paljon kuin lystää! :)

Väriä ja öljyä pintaan

Eipä tässä ihmeitä, sohva on melekeen valmis. Pikkuteaser ennen viikonloppua kun tuotteen luovutus alkais olemaan käsillä.. :)

Tyynysotaa ja värileikkiä.

Istuintyynyjen mallailua, nyt alkaa paremmin jo hahmottua. :)

Oolrait oujee. Tänään saapuivatten istuinaihiot ja selkänojatyynyjen aihiot. Tai siis, no, ne tyynyt, mutta ei niissä vielä verhoiluja ole. Istumakorkeutta joutui vähän fundeeraamaa ja koko sohvaa pitää korottaa 5cm. Ei oo palijosta kii, mutta ei tässä kohtaa enää viiti jättää asiaa sikseen jos jokin seikka ei miellytä. Verhoiluksi istuintyynyihin tulee laadukas antiikkinahka, selkänojiin harvinaisen päheällä kuviolla oleva puuvillakangas. Maukas kokonaisuus etten sanoisi.

Mutta ei siinä suinkaan kaikki. Piiiiitkä päivä painettu, osia tehty vähän lisää ja sohva purettu taas kertaalleen osiin. Niinjoo, samalla kuuntelin Raskasta Joulua levyjen tuotoksia. Takaisin aiheeseen: Sohvan värimaailma alkoi vähitellen hahmottumaan Liberonin spriipetsien ja mustan maalin avulla. Väritys kaipaa vielä reilusti hienosäätöä, mutta kuitenkin tuo on nyt iso harppaus eteenpäin. Samalla roimaisin siivet kiinni liimalla, puutapeilla ja tavoistani poiketen jouduin käyttämään myös pari ruuvia, jotka tosin tulpataan piiloon. Etu- ja takatassut nakkasin myös kiinni samalla, joten sohva on enää oikeastaan viimeistelyä vaille valamis (tosin on siinäkin ihan tarpeeksi).




Toki tuossa ny vielä riittää puurtamista, kuten aiemmin sanoin, koko sohvaa pitää nostaa sen
5 cm ja aika olennainen juttu on myös tehtävä otukselle: häntä. Veikkaanpa että siitäkään ei taas tuu liian heleppoo.. Joskin tässäkin taas sama juttu, että ei kannata jättää puolitiehen enää tässä vaiheessa.

Hitain askelin.

On tää kyllä melkonen rojekti. Hetken oon jo ollu asenteella että kohtahan tää on jo valmis. Mutta ei, aikaa kuluu ja hitaita ovat askeleet toisinaan. Siis ei mun ihan fyysiset askeleet, vaan tän eteneminen. No, tajusit pointin.

Etutassujen kanssa on tosiaan ollut päänvaivaa ja ne murheet on nyt onneksi selätetty. Tassut ovat joltisenkin toimivat, mutta vielä vaatii vähän hienosäätöä ja muokkaamista. Huh. Vielä pitäisi muutama palikka nakerrella siipiin kiinni jotta saadaan kaikki yksityiskohdat oikein. Sen jälkeen pääsee taas vaihteeksi purkamaan sohvan osiin ja värjäämään sokkelot. Moni paikka sohvassa on kuitenki sellainen, että sinne näkee, mutta ei pääse enää siveltimen kanssa käsiksi jos menee liian aikaisin liimaamaan palikat pysyvästi paikalleen..


Eniveis. Parit räpsyt alla aiheesta:

Rumaa autonrakentamista

Noniin, tuossa kun on puusepäntöiden ohessa myös karmea polte välillä tosiaan tuota kehonsiirtovälinettäkin rakennella, niin taas piti kelien salliessa tehdä siitä vähän entistä rumempi. Ei muuta ku rälläkkä kouraan ja lamellilaikalla konepellistä ruostepaikat auki, hiomakoneella pinnat tasaisiksi, vähän kittiä, pohjamaalia ja ihan rehellistä mattamustaa spraymaalia.

Onhan se nyt ruma, mutta toisaalta, niin on kuskinsakin ja teen tästä just sellasen ku sattuu huvittamaan. Niin joo ja teinhän mä maskiin pientä modausta kanssa. Löysin maasta joskus valurautaisen vanhan putkentulpan/hatun tms, jota nyt vähän maalasin, hioin ja lakkasin ja nykäisin maskiin sen kiinni. Erikoinen se on ainakin, muusta en tiiä, enkä oikeastaan välitä. :D

Kotkaa ja käpälää.

Voehan helevettiläene kun noiden etutassujen kanssa on saanu painia ja raapia orastavan pälvikaljun päälaelle. Melkein viikon yöunet menetin niitä miettiessä ja ainakin kertaalleen vaivuin epätoivon syövereihin "Eissaakeli, en minä saa niitä tehtyä järkevästi!! Mitä mää nytteen?"

Pari edellistä päivää meni lähinnä purua tuottaessa ja kiroillessa, eijjollu heleppoo ei.
Tänään sitten viimein kuin salama kirkkaalta taivaalta visio pamahti mieleen. Näinhän mä sen teen.

Eipä muuta kuin parit palikat liimaukseen toisiinsa, liiman kuivumisen odottelua ja sitten veistelemään. Toki nyt vielä joutuu sipistelemään ja tekemään hienosäätöä, mutta alkaisi kyllä näyttää aika hyvältä. Tai no, päätä itse näyttääkö hyvältä vai huonolta:

Olkapää vaatii vielä muotoilua ja lisää lihasta.

Kokonaisuus alkas oleen aika makoisa.

Sepän vapaapäivä, aivot narikkaan ja konepelti auki.

Juuh, vietin ansaittua vapaapäivää ja päätin jo aiemmin että kun sopiva hetki tulee, rakentelen kieliposkessa ja aivot narikassa vähän tuota kehonsiirtovälinettä. Eli tilasin jo aiemmin Varustelekasta parit Tsekin armeijan ylijäämäkypärät ja ostin Biltemasta parit lisävalot. Ei muuten ollu kallis setti kokonaisuutena, kypärät 13 €/kpl ja lisävalot 25 €/kpl, lisäksi lisävalorelesarja taisi olla 5-10 €. Tuon lisäksi epämääräinen määrä liittimiä, juotostinaa, johtosuojaa ja nippusiteitä.

Jokunen hetki siin taisi mennä kun rakentelin johdotukset etukäteen verstaan lämpimässä ja tietenkin viritin kypärät kiinni lisävaloihin. Heh, kovasti nauratti jo itseäkin kun sain ekan valon paikalleen ja totesin johdotukset onnistuneiksi ja valot toimiviksi.

Siitäpä parit fotot, saatte ihan ite päättää nauratteko vai ette. Jokatapauksessa, ainakin tällä seudulla nuo lienevät ainoat laatuaan ja kylmäksi ei jää kukaan. :D

Kiitos ja anteeksi

Lissee spämmäystä aarnikotkan tiimoilta

Jotenkin oli tänää vähän tynkäpäivä, lähdin kotoa ysin jälkeen ja erinäisten mutkien jälkeen pääsin verstaalle noin puoli yhdeksitoista. Eipä siinä, kahvit käkättimeen ja työntekijän kanssa päivä käyntiin tyhmien juttujen muodossa.

Jotain järkevääkin kyllä sain onneksi tehtyä. Aarnikotkasohvan etupaneeli, tai miksi tuota nyt nimittäisi, sai tuta hullun sepän visioista ja jokseenkin valmista siinä taisi tulla. Toki nyt jotain muutakin oheishärväystä tein ja auttelin työntekijää eräiden wanhojen ovien kanssa (näistäkin voisi jotain jossain vaiheessa kertoilla kyllä)

Etupaneeli on siis irtoavaa mallia ja onnistuin saumat piilottamaan suht hyvin tuohon muotoiluun. Ei enää olisi ihan hirmuisia ponnisteluita niin saisi tuon valmiiksi ja asiakkaalle. Toki ennen luovutusta pitää vielä yrittää järjestää tälle paljon näkyvyyttä...

Takorautainen shakkilauta

Piti tuossa ottaa ja käväistä Manalan Pajalla seppää morjestamassa ja siinä kahvittelun lomassa bongasin myymälästä takorautaisen shakkilaudan. Anteeksi voimasana, mutta oli kyllä aivan helvetin hieno! Itse en moista osaisi tehdä, mutta olen suunnilleen hajulla että kauanko tuollaiseen menee, ei muuten oo ihan päivän tai kahden homma.

Jos liikutte Toivolan Vanhan Pihan suunnalla, käykää ihmeessä Manalanpajassa tutustumassa tuotteisiin, on muuten myymälä täynnä loistavia käyttöesineitä ja lahjaideoita!

Luomuksen on tehnyt Miika Tammisto.

Aarnikotkasohva senkuin etenee kuin mummo hangessa.

Noniin, oolrait oujee. Tänään on taas koneet ja työkalut laulaneet, purua on syntynyt kohta taas uusi jätesäkillinen. Sinällään näin ohimennen mainiten koomista, että heppu ensin liimailee suurella vaivalla palikoita toisiinsa kiinni, sitten hetken päästä jyrsii neljänneksen siitä pois. No, minkäs teet, eihän munakastakaan ovi tehdä rikkomatta ensin munia.

Sain siis tänään rouhaistua käsinojat hyvään vaiheeseen, enkää malttanut olla asettelematta sohvan osasia höllästi paikalleen kuvausta varten. Toki samalla pystyy vähän itse hahmottamaan että missä mennään, ja että mikä on seuraava työvaihe jne.

Tuossapa nyt sitten siis parit kuvat horinoiden tueksi ja todisteeksi:

Sohvalla varustettu aarnikotka, eiku aarnikotkalla varustettu sohva. Vai miten se meni...

Tosiaan, sohvaa sitä ollaan tekemässä. Eikä oo mikään perinteinen olohuoneen rentoutumispiste kyseessä tällä kertaa. Asiakas oli jo aiemmin ihastunut valittuun tyyliin nähdessään Toivolan Vanhalla Pihalla olevan valtaistuimen (juu, kerron tästä sitten lisää toisessa kirjoituksessa)

Eräs kaunis lauantai tuo kyseinen asiakas soitti ja kertoi haluavansa mun tekemät kalusteet mökilleen, selvä juttu. Ei muuta kuin seuraavana maanantaina palaveria ja kahvinjuontia aiheen tiimoilta. Siinä toinen toistaan kahjommat ideat alkoivat vähitellen lentämään ja lyötiin tilausta lukkoon. Homma aloitettiin ruokaryhmästä, jonka kuva löytyy ekasta postauksesta ja sittemmin olen siirtynyt sohvan kimppuun.

Mikäkö tuossa sohvassa on erikoista? Niinkin jännä asia kuin sen selkänojaan tarrautuva aarnikotka (griffin) Eikä mikään pieni vaatimaton ornamentti, vaan ihan järkevänkokoinen otus, siipien kärkiväli on noin 3 metriä! Muutenkin tuosta tulee ainakin Suomen mittapuulla täysin uniikki kappale, enkä usko että maailmaltakaan montaa vastaavaa toteutusta löytyy. :)

Lätinät sikseen, kuvia haluatte kuitenki nähdä ja tässä niit o!
Niin ja kommenttia saa jättää. :)

Siinä näkymää siivistä. Jokainen sulka tehty yksitellen...

Käsinojat tekeillä, oikeanpuoleinen vielä "raakana" vertailun vuoksi.

Tässä sitten itse aarnikotka lähikuvassa, melko jylhä kaveri

Tarina yhdestä puusepänliikkeestä ja sen touhuista

Huhhah. Tässä blogissa on meininkinä tuoda julki yhden puusepän näkemys valitsemastaan ammatista. Katsotaan mitä kaikkea sisältöä tänne tulee lajitoverien harmiksi tai iloksi tulee tuotettua. Tosiaan ainakin tarinaa päivittäisestä työstä ja melko luonnollisena jatkumona tuolle myös projektikertomuksia ja tuote-esittelyitä.

Toki voit jo käväistä osoitteessa www.puustikki.fi kurkkaamassa että millaisista kamppeista on kyse.

Joten jos aihepiiri kiinnostaa, kannattaa seurata. Teretulemast! :)

Jo aiemmin askarreltu paskarreltu ruokaryhmä.