Aarnikotka lensi kotiin.

Juuh, sain sohvan viikonlopun aikana valmiiksi ja kärräsin sen asiakkaalle.
Jotenkin ny tuntuu ihan siltä että on pakko vähän pukea sanoiks tuota projektia.

Hommahan siis alkoi sillä että asiakas halusi sohvan, mutta tässä vaiheessa ei ollu tarkempaa käsitystä että millaisen. Muutaman luonnoksen rääpäisin paperille ja siitähän homma sitten alkoi jalostumaan. Vähä vähältä sohva eteni, välillä jouduin tekemään ihan muita projekteja ja sohva lepäili laakereillaan. Viimein kuitenki pääsin kunnolla sohvan kimppuun ja homma eteniki mukavasti.

Välillä joutu tosissaan raapimaan päätä että miten minkäki homman saa toimimaan. Moni on nyt projektin valmistuttua kysynykin, että oliko vaikea tehdä. Noh, miten sen ottaa. Itse tekeminen ei ollu vaikeaa, mutta vaikeampaa oli miettiä että Miten minkäkin homman tekee jotta kokonaisuus pelittää. Toteutus ei ollut se ongelma missään vaiheessa.

Nyt kun männä viikonloppuna sain sohvan asiakkaalle, tuli jotenki tyhjä olo. Helpottunut, mutta tyhjä. Kuitenkin tuohon käytin viimeisen reilun kuukauden aikana valtaosan valveillaoloajasta, ja työpäivät oli monesti 12 tuntisia, yhdellä vapaapäivällä viikossa. Voi veljet. Helppo tuo rypistys ei ollu, mutta sitäkin antoisampi. Tuohon ammensin kyl kaiken osaamisen ja hahmotuskyvyn. Toki tuosta sais vieläkin paremman, jos käyttäis lisäkuukauden hinkkaamiseen ja hankaamiseen, mut en tiiä oisko se enää sen väärti. Ja puhumattakaan siitä, että maksaisko mulle siitä enää kukaan. :D Mut jotenkin nyt on autuas olo ja tämä kulunut maanantai meniki verstaalla pitkälti laskutushommia päivittäessä, kotisivuja viilatessa ja muussa puusepäntyön oheistoiminnassa. Takki sen verta tyhjä etten "oikeisiin" töihin tänään rehellisesti sanottuna pystyny. Ehkä kroppa ja kuuppa kaipaa lepoa. Hyvä näin.


No, nyt kuitenkin pläjäytän sitten kuvakavalkadin pällisteltäväks tästä rojektista valmiina. Olkaatten hyvät.

Kommenttia kuulisin mieluusti ja toki tätä saa levittää sosiaalisen median ja muiden puolella niin paljon kuin lystää! :)