maanantai 23. maaliskuuta 2015

Yrittäjän aatoksia kaiken yrittämisen keskellä.

Noniin, on sitten tämä blogin pitäminenkin jäänyt vähemmälle kiireiden vuoksi, mutta ajattelin nyt taas vähän ryhdistäytyä. Toki voisin kirjoitella myös Facebookin puolella, mutta se on ehkä vähän kökkö formaatti pidempien tekstien kanssa. Tällä erää kirjoittelen vähän mietteitä miten tässä on mennyt viimeaikona.

Kiirettä on tosiaan pitänyt, on ollut ikkunoiden tekoa Jyväskylän Yliopistolle, monen muun tilaustyön tekemistä, verstaan laajentamista ja oma muutto. Siinä kaiken ohessa pitäisi löytää aikaa myös avovaimolle ja tällä hetkellä noin puolivuotiaalle tyttärelle. Voin kertoa ettei ole yhtälönä se kaikista helpoin mahdollinen. Toki saan tehdä työtä jota haluan ja josta todella nautin, se on iso plussa. Samaan aikaan kuitenkin riipaisee se tosiasia, että en näe perhettäni niin paljon kuin haluaisin.

Jälkikasvu herää aamusella mun kanssa seiskan ja kasin välillä ja siinä yleensä aamu touhutaan yhdessä, aamukahvin ja aamupalan jälkeen hipsin töihin noin klo 8:30 ja valitettavan usein työpäivä venyy noin klo 19-21 asti. Tuo tietty tarkoittaa sitä, että kun isi viimein pääsee kotiin, on ipana jo nukkumassa. Eli tuosta kun äkkiä laskee, on työpäivän pituus monesti 10-12 tuntia. Pisimmillään työpäivän pituus on ollut 18 tuntia. Vapaata on yleensä yksi päivä viikossa, tuosta kun tekee pikaisen laskutoimituksen, tulee kuukausittaiseksi työajaksi yleensä 200-250 tuntia. Palkkaa tästä ei (vielä ainakaan) saa kuin hikisesti TES:n minimin verran, aina ei edes sitä. Ylityökorvauksista ei tietenkään kannata tässä yhteydessä mainita mitään, tuntematon käsite. Välillä sitä pysähtyy miettimään että miten tätä oikein jaksaa, välillä kysyy itseltään että onko sitä ihan hullu kun tätä tekee...

Yrittäjän elämä on välillä vähän vuoristorataa: Välillä tuntuu että pystyy melkein mihin vaan, varsinkin silloin kun asiat menevät putkeen ja asiakkaat ovat tyytyväisiä tehtyihin tuotteisiin. Tietyllä tavalla yksi hienoimpia asioita mitä välillä kokee; omin ajatuksin, omin ideoin, omin käsin ja periksiantamattomalla asenteella on saanut luotua kalustemalliston, jota kehtaa esitellä ja joita ihmiset myös ostavat. Mahtava onnistumisen tunne, siitä kuuluu kiitos asiakkaille!

Sitten on se kääntöpuolensa, asiat kun eivät aina onnistu. Välillä on raskaita viikkoja, tulee tilauksien peruutuksia ja samaan aikaan postilaatikko on oksennettu turvoksiin laskuja. Rahahanat menee hetkeksi kiinni, kuitenkin samalla pitää saada vuokrat maksettua, lainat lyhennettyä, työntekijälle palkka maksettua, YEL maksuista sun muista puhumattakaan. Omalla palkalla ei niin väliä ole. Siihen vielä pieleen menneet suunnitelmat vapaa-ajan suhteen niin johan alkaa hymy hyytyä ja tekee mieli lyödä hanskat tiskiin, lopettaa, todeta että pitäkää tunkkinne, saatana!

Silloin on tosiaan aidosti syytä pistää ne hanskat pöydälle ja mennä kotiin, pistää sauna lämpeämään ja viettää aikaa rakkaimpiensa kanssa. Sieltä se jotenkin aina löytyy voima jaksaa seuraavana päivänä taistoa tuulimyllyjä vastaan. Ei varmastikaan tosin ole helppoa elää allekirjoittaneen kanssa, paljon tässä joutuu puoliso venymään, enemmän kuin minäkään varmaan tajuan. Yritän kuitenkin työpäivän jälkeen keskittyä perheeseen ja siihen että olen itse paikalla, ja ennenkaikkea, läsnä. Nykyisellään pyrin pistämään puhelimen ja tietokoneen illaksi kiinni, ettei tuo arvokas iltahetki mene ohitse. Yritän kai sanoa, että arvostan avokkini pitkäpinnaisuutta ja hermoja, enkä jaksaisi tätä ilman hänen tukeaan ja olemassaoloaan.

Kaikesta huolimatta en vaihtaisi tätä enää mihinkään, niin paljon tästä kuitenkin jollain tavalla nauttii.. Kai mä sit oon vähän hullu ja päästäni sekaisin.

Mikäkö tän kirjoituksen pointti on? En oikein tiedä, ehkä halusin omalta osaltani kertoa millaista yrittäjyys voi olla, osoittaa ettei sitä ainakaan kannata alkaa kadehtimaan ja ajatella että yrittäjä/työnantaja kierii fyrkassa ja riistää työntekijältä nahat selästä. Ehkä halusin vähän purkaa omia tuntojani, jäsentää ajatuksia. Niin tai näin, kirjoitettu on nyt kuitenkin. Jos jaksoit tänne asti lukea, hyvä homma. :) Jos siltä tuntuu, tätä saa jakaa sosiaalisen mediankin puolella.