Rumaa autonrakentamista

Noniin, tuossa kun on puusepäntöiden ohessa myös karmea polte välillä tosiaan tuota kehonsiirtovälinettäkin rakennella, niin taas piti kelien salliessa tehdä siitä vähän entistä rumempi. Ei muuta ku rälläkkä kouraan ja lamellilaikalla konepellistä ruostepaikat auki, hiomakoneella pinnat tasaisiksi, vähän kittiä, pohjamaalia ja ihan rehellistä mattamustaa spraymaalia.

Onhan se nyt ruma, mutta toisaalta, niin on kuskinsakin ja teen tästä just sellasen ku sattuu huvittamaan. Niin joo ja teinhän mä maskiin pientä modausta kanssa. Löysin maasta joskus valurautaisen vanhan putkentulpan/hatun tms, jota nyt vähän maalasin, hioin ja lakkasin ja nykäisin maskiin sen kiinni. Erikoinen se on ainakin, muusta en tiiä, enkä oikeastaan välitä. :D

Kotkaa ja käpälää.

Voehan helevettiläene kun noiden etutassujen kanssa on saanu painia ja raapia orastavan pälvikaljun päälaelle. Melkein viikon yöunet menetin niitä miettiessä ja ainakin kertaalleen vaivuin epätoivon syövereihin "Eissaakeli, en minä saa niitä tehtyä järkevästi!! Mitä mää nytteen?"

Pari edellistä päivää meni lähinnä purua tuottaessa ja kiroillessa, eijjollu heleppoo ei.
Tänään sitten viimein kuin salama kirkkaalta taivaalta visio pamahti mieleen. Näinhän mä sen teen.

Eipä muuta kuin parit palikat liimaukseen toisiinsa, liiman kuivumisen odottelua ja sitten veistelemään. Toki nyt vielä joutuu sipistelemään ja tekemään hienosäätöä, mutta alkaisi kyllä näyttää aika hyvältä. Tai no, päätä itse näyttääkö hyvältä vai huonolta:

Olkapää vaatii vielä muotoilua ja lisää lihasta.

Kokonaisuus alkas oleen aika makoisa.

Sepän vapaapäivä, aivot narikkaan ja konepelti auki.

Juuh, vietin ansaittua vapaapäivää ja päätin jo aiemmin että kun sopiva hetki tulee, rakentelen kieliposkessa ja aivot narikassa vähän tuota kehonsiirtovälinettä. Eli tilasin jo aiemmin Varustelekasta parit Tsekin armeijan ylijäämäkypärät ja ostin Biltemasta parit lisävalot. Ei muuten ollu kallis setti kokonaisuutena, kypärät 13 €/kpl ja lisävalot 25 €/kpl, lisäksi lisävalorelesarja taisi olla 5-10 €. Tuon lisäksi epämääräinen määrä liittimiä, juotostinaa, johtosuojaa ja nippusiteitä.

Jokunen hetki siin taisi mennä kun rakentelin johdotukset etukäteen verstaan lämpimässä ja tietenkin viritin kypärät kiinni lisävaloihin. Heh, kovasti nauratti jo itseäkin kun sain ekan valon paikalleen ja totesin johdotukset onnistuneiksi ja valot toimiviksi.

Siitäpä parit fotot, saatte ihan ite päättää nauratteko vai ette. Jokatapauksessa, ainakin tällä seudulla nuo lienevät ainoat laatuaan ja kylmäksi ei jää kukaan. :D

Kiitos ja anteeksi

Lissee spämmäystä aarnikotkan tiimoilta

Jotenkin oli tänää vähän tynkäpäivä, lähdin kotoa ysin jälkeen ja erinäisten mutkien jälkeen pääsin verstaalle noin puoli yhdeksitoista. Eipä siinä, kahvit käkättimeen ja työntekijän kanssa päivä käyntiin tyhmien juttujen muodossa.

Jotain järkevääkin kyllä sain onneksi tehtyä. Aarnikotkasohvan etupaneeli, tai miksi tuota nyt nimittäisi, sai tuta hullun sepän visioista ja jokseenkin valmista siinä taisi tulla. Toki nyt jotain muutakin oheishärväystä tein ja auttelin työntekijää eräiden wanhojen ovien kanssa (näistäkin voisi jotain jossain vaiheessa kertoilla kyllä)

Etupaneeli on siis irtoavaa mallia ja onnistuin saumat piilottamaan suht hyvin tuohon muotoiluun. Ei enää olisi ihan hirmuisia ponnisteluita niin saisi tuon valmiiksi ja asiakkaalle. Toki ennen luovutusta pitää vielä yrittää järjestää tälle paljon näkyvyyttä...

Takorautainen shakkilauta

Piti tuossa ottaa ja käväistä Manalan Pajalla seppää morjestamassa ja siinä kahvittelun lomassa bongasin myymälästä takorautaisen shakkilaudan. Anteeksi voimasana, mutta oli kyllä aivan helvetin hieno! Itse en moista osaisi tehdä, mutta olen suunnilleen hajulla että kauanko tuollaiseen menee, ei muuten oo ihan päivän tai kahden homma.

Jos liikutte Toivolan Vanhan Pihan suunnalla, käykää ihmeessä Manalanpajassa tutustumassa tuotteisiin, on muuten myymälä täynnä loistavia käyttöesineitä ja lahjaideoita!

Luomuksen on tehnyt Miika Tammisto.

Aarnikotkasohva senkuin etenee kuin mummo hangessa.

Noniin, oolrait oujee. Tänään on taas koneet ja työkalut laulaneet, purua on syntynyt kohta taas uusi jätesäkillinen. Sinällään näin ohimennen mainiten koomista, että heppu ensin liimailee suurella vaivalla palikoita toisiinsa kiinni, sitten hetken päästä jyrsii neljänneksen siitä pois. No, minkäs teet, eihän munakastakaan ovi tehdä rikkomatta ensin munia.

Sain siis tänään rouhaistua käsinojat hyvään vaiheeseen, enkää malttanut olla asettelematta sohvan osasia höllästi paikalleen kuvausta varten. Toki samalla pystyy vähän itse hahmottamaan että missä mennään, ja että mikä on seuraava työvaihe jne.

Tuossapa nyt sitten siis parit kuvat horinoiden tueksi ja todisteeksi:

Sohvalla varustettu aarnikotka, eiku aarnikotkalla varustettu sohva. Vai miten se meni...

Tosiaan, sohvaa sitä ollaan tekemässä. Eikä oo mikään perinteinen olohuoneen rentoutumispiste kyseessä tällä kertaa. Asiakas oli jo aiemmin ihastunut valittuun tyyliin nähdessään Toivolan Vanhalla Pihalla olevan valtaistuimen (juu, kerron tästä sitten lisää toisessa kirjoituksessa)

Eräs kaunis lauantai tuo kyseinen asiakas soitti ja kertoi haluavansa mun tekemät kalusteet mökilleen, selvä juttu. Ei muuta kuin seuraavana maanantaina palaveria ja kahvinjuontia aiheen tiimoilta. Siinä toinen toistaan kahjommat ideat alkoivat vähitellen lentämään ja lyötiin tilausta lukkoon. Homma aloitettiin ruokaryhmästä, jonka kuva löytyy ekasta postauksesta ja sittemmin olen siirtynyt sohvan kimppuun.

Mikäkö tuossa sohvassa on erikoista? Niinkin jännä asia kuin sen selkänojaan tarrautuva aarnikotka (griffin) Eikä mikään pieni vaatimaton ornamentti, vaan ihan järkevänkokoinen otus, siipien kärkiväli on noin 3 metriä! Muutenkin tuosta tulee ainakin Suomen mittapuulla täysin uniikki kappale, enkä usko että maailmaltakaan montaa vastaavaa toteutusta löytyy. :)

Lätinät sikseen, kuvia haluatte kuitenki nähdä ja tässä niit o!
Niin ja kommenttia saa jättää. :)

Siinä näkymää siivistä. Jokainen sulka tehty yksitellen...

Käsinojat tekeillä, oikeanpuoleinen vielä "raakana" vertailun vuoksi.

Tässä sitten itse aarnikotka lähikuvassa, melko jylhä kaveri

Tarina yhdestä puusepänliikkeestä ja sen touhuista

Huhhah. Tässä blogissa on meininkinä tuoda julki yhden puusepän näkemys valitsemastaan ammatista. Katsotaan mitä kaikkea sisältöä tänne tulee lajitoverien harmiksi tai iloksi tulee tuotettua. Tosiaan ainakin tarinaa päivittäisestä työstä ja melko luonnollisena jatkumona tuolle myös projektikertomuksia ja tuote-esittelyitä.

Toki voit jo käväistä osoitteessa www.puustikki.fi kurkkaamassa että millaisista kamppeista on kyse.

Joten jos aihepiiri kiinnostaa, kannattaa seurata. Teretulemast! :)

Jo aiemmin askarreltu paskarreltu ruokaryhmä.